expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

No topic



Kyyneleet kostuttavat kauluksen.
Muodostavat meren paikalle,
jolla ennen seisoi ihminen.
Tyhjää ja hiljaista.
Vain aallot jäljellä.
Etsivät rantaa.
Niin kauan kun olen olemassa - kerron sinusta.

Voiko siihen koskaan tottua?
Kun joku lähtee.

28 kommenttia:

  1. Halauksia! Olet ollut mielessä kovin, jos haluat jutella, niin täällä ollaan. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis <3 otetaan treffit kun saadaan käytännön asiat järjestykseen <3

      Poista
  2. Paljon voimia. Haleja. <3
    Tottuuko koskaan? Se tunne on aina, että joku puuttuu.

    VastaaPoista
  3. Ei siihen totu. Kaikilla on erityinen paikka.
    Kaikilla on oma aika.
    Kaikki kyyneleet voivat vielä heijastaa valoa - aurinkoisia muistoja.
    Sitten kun on niiden aika.

    Osanottoni <3

    VastaaPoista
  4. Tyhjän paikan kanssa oppii elämään - mutta poissaolon tottumiseen varmasti paljon, paljon kauemmin. Halaus ja voimia <3

    VastaaPoista
  5. Ei. Siihen ei totu, mutta sen kanssa oppii elämään. Paljon voimia ja halauksia. ♡♡♡

    VastaaPoista
  6. Aikaa se ainakin vaatii :( Voimia <3

    VastaaPoista
  7. Osanottoni.
    Ajan myötä asiaan turtuu, koville varmasti ottaa.
    Onneksi on muistot <3

    VastaaPoista
  8. Otan osaa. <3
    Iso halaus. Olet ajatuksissani.

    Heidi


    VastaaPoista
  9. Osanottoni suureen suruunne❤halauksia perheellenne!

    VastaaPoista
  10. Kaunista ja surullista....saanko kysyä mitä on tapahtunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 meidän faffa nukkui yllättäen pois vaikean ja nopeasti etenevän sairauden vuoksi :(

      Poista
  11. Osanottoni. Omalta osaltani voin sanoa, että ajan myötä voit puhua menetyksestäsi kyyneleittä, mutta aikaa se vaatii ja anna sitä itsellesi. Voimia. <3

    VastaaPoista