expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Huomenta


Kaipaan sitä tunnetta, että aamulla herään virkeänä - levänneenä.
Voi, että kuinka kaipaankaan.

Miksi pienet lapset nukkuvat huonosti?
Mikseivät ne hampaat voi vain yhtäkkiä ilmestyä sinne suuhun,
kaikki kerrallaan - ilman kipua tai kutinaa.
Miksi kasvamisen täytyy sattua?

Kaipaan ajatuksiani.
Että keho tekee yhteistyötä pään kanssa.

Että ehtisin nähdä unta.

Ei yhtään auta, vaikka tiedän tämän olevan väliaikaista.
 Välillä iltakin tuntuu olevan kaukana.
En silti valita.
Totuus on, 
että elämä pienten lasten kanssa käy työstä.




Kaiken lisäksi ensi viikon perjantaina olen lupautunut
 "oikeisiin" t ö i h i n,
vaikkakin vain yhdeksi päiväksi.
Samalla hirvittää ja samalla tuntuu oikeastaan ihan kivalta.
Mummi ja ukki lupasivat hoitaa lapsia.
Aika jännä viikko tulossa.

Suloista sunnuntaita.
Halauksin/Eija

14 kommenttia:

  1. voi miten ihanat ja todella tunnelmalliset kuvat <3 Kyllä se työnteko on välillä kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sitä sitten taas jaksaa kotonakin paremmin jos käy vähän kääntymässä työpaikalla :) rentoa sunnuntaita sinne teille ❤️

      Poista
  2. Voi, muistan nuo "nuukkukuukaudet"kun lapset valvottivat.Hampaiden lisäksi kuopus sairasteli paljon ja hänen kohdallaan vuoroteltiin siipan kanssa istuvassa asennossa keinutuolissa, että pieni pystyi hengittämään öisin.
    Sinulla on nyt rankkaa.
    Mutta nostan hattua, että pystyt pitämään kodinkin noin kauniina ja siistinä,olisitpa nähnyt omani noina vuosina! :)Annoin kaikessa muussa periksi, kun keskityin vain pysymään päivisin hereillä.
    Varmasti ärsyttää, jos näin keski-ikäisenä rupean "neuvomaan"mutta, ennenkuin huomaatkaan, nämä väsymyksen ajat ovat kultainen muisto vain.
    Voimia sinulle arjen pyörittämiseen ja ihanaa piristävää "oikeaa" työpäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :) <3 Voi näistä minun kuvistani ei kyllä näy koko totuutta ;D mutta jos edes yhden kohdan saan siivottua niin sitä voin sitten tuijotella ;). Eiköhän se tästä - päivä kerrallaan <3 Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Ihanat kuvat, jotenkin niin kevättä ja valoa täynnä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis <3 Kaikkea hyvää uuteen viikkon :)

      Poista
  4. Heippa pitkästä aikaa! Kommentoin sulle joskus tässä syksyllä (?) en muista enää sumeilla aivoilla, ja kerroin että ollaan muuttamassa Etelän isosta kaupungista samoille seuduille. Nyt ollaan kk täällä oltu, ollaan naapurikaupungissa, tässä vähän isommassa. Nyt kuulostellaan elämää täällä, tuntuu että aikaa tämä sopeutuminen kyllä ottaa. Halusin vaan moikata ja kertoa, että täällä myös vähän sumeaa menoa. On kyllä öitä mitkä menee hyvinkin, meidän tyttö vähän teidän kuopusta vanhempi. Miten sun "uusi elämä" eli huolenpito itsestä sujuu? Kysyn siksi kun mulla ois senki suhteen samat tarpeet ja tuntuu ettei väsyneenä pääse irti sokerikoukusta.
    Ihanaa tulevaa viikkoa!
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muistan sinut. Kiva kuulla sinusta - mehän ollaan vähän niinkun naapureita sitten ;) <3

      Välillä jaksan pitää parempaa huolta itsestäni - syödä paremmin ja ulkoilla, mutta kyllä tämä univelka tekee sen vähän haasteellisksi. Olen myös välillä siihen sokeriin "sortunut" mutta pääasia etten joka päivä syö herkkuja. Pikkuhiljaa askel kerrallaan oikeaan suuntaan ja vaikka painoa ei lähtisikään niin kunhan en enää latistaisi itse itseäni ja morkkaisi ylimääräisistä kiloista. Siinä koen tapahtuneen pienen muutoksen - osaan olla vähän kiltimpi itselleni.. ehkä ;D

      Toivottavasti saatte mukavan elämän perustetuksi siellä naapurikaupungissa :) <3 Haleja

      Poista
  5. Allekirjoitan. Nti 3v. herää joka ikinen yö ja minun pitää hakea hänet viereeni. Mutta olen tyytyväinen, että ollaan edistytty syksystä. Silloin oli vielä kaupanpäällisenä noin puolen tunnin itkupotkuraivari. Tsemppiä ensi perjantaihin!

    Rentouttavaa sunnuntaita! ❤️

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, että kuulostaa niin tutulta - ja se on niin raskasta kun yöt ovat katkonaisia. Meidänkin kolmevuotias on ollut levoton nukkuja syntymästään saakka. Nyt vähän paremmin on mennyt kun siirsimme eskarilaisen ja kolmevuotiaan sängyt vierekkäin ja olemme jalat rasvanneet vicksillä ja siihen päälle vielä villasukat. Nuorimmainen vain valvottaa nyt varmaan niiden hampaiden takia aivan liian paljon. Mutta näillä mennään ;)

      Ihanaa uutta viikkoa sinulle Heidi ja haleja <3

      Poista
  6. Ah. Muistan ikuisesti sen tunteen, kun palasin äitiyslomalta töihin. Istuin vessassa ja menasin haljeta onnesta - sain laittaa oven lukkoon, eikä kukaan huutanut perääni. Se tuntui todeliselta vapaudelta.
    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on minunkin ihan hyvä käydä pyörähtämässä töissä ja päästä irti arjesta. Sitten taas jaksaa paremmin olla kotona ja antaa kaiken huomion lapsille.

      Mukavaa uutta viikkoa sinulle <3 :)

      Poista
  7. Todella samat tunteet.Haaveeni on että saisin herätä levänneenä ja jokaista työtä ei tarvis tehdä vain siksi että on pakko..Niistä omista pienistä iloista lähtee ilo kun pitää miettiä mistä se on pois...mutta minä kerkeän onneksi nähdä pätkiä unia jopa yöllä��Voimia!!!!❤

    VastaaPoista
  8. No täytyy vaan yrittää ajatella, että ehkä ensi yö on parempi ja jos ei ole niin on ainakin yksi huonosti nukuttu yö vähemmän ;) Haleja ja mukavaa uutta viikkoa :) <3

    VastaaPoista