expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

tiistai 3. marraskuuta 2015

And one day


Aivan uskomatonta.
Nimittäin meidän kolmevuotias ei ole saanut ainoatakaan uhmakohtausta tänään.
Voiko vuosisadan pahin uhma todella loppua itsestään noin vain niinkun seinään?

Nyt jo mietin, että uskalsinko oikeasti sanoa tätä edes ääneen?
Mutta olen vain niin onnellinen jo edes tästä kuluneesta päivästä kun ei ole tarvinut taistella ihan jokaisesta asiasta ja kuunnella kiljumista.
Nyt pidän kaikkia sormia ja varpaita ristissä..


Kävin eilen hakemassa metsästä vähän puolukanvarpuja maljakoihin.
Tuli heti taas himpun verran jouluisempi tunnelma.
Onko vielä liian aikaista asetella pikkukuusia maljakoihin ;)?


Ihanaa tiistaita!

4 kommenttia:

  1. Hih, ajattelin ihan samaa alkuviikosta kun laittelin terassia talvikuntoon että kehtaanko jo hakea pikkukuusen maljakkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätettäiskö yhdessä ettei ole liian aikaista? ;D ❤️ Mukavaa päivää ❤️

      Poista
  2. Uskomatonta on mielestäni tämä sinun blogitahtisi - luin juuri tämän ja kahdeksan uudempaa julkaisua. En ymmärrä, en ehdi! Mutta ehkä taas joku päivä, nyt vapaa-ajan vie opiskelu.

    Kiitos kauniista kuvista, niitä oli kiva katsella :)

    PS. Meidän kolmevuotiaasta tuli viime viikolla neljävuotias. Uhma ei näytä helpottavan y h t ä ä n ... kaksivuotiaskin tuntuu paljon isommalta ja viisaammalta tuon raivopään vierellä. Mutta joku päivä, joku päivä..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla kyllä oikeastaan oliskaan aikaa ;D ei varsinkaan nyt enää kun Alma konttii ja nousee ylös - saa olla silmät selässäkin.

      Meidän kolmevuotiaalla se pahin uhma on ohi, mutta kyllä edelleenkin toisinaan (varsinkin väsyn yllättäessä) uhmaillaan äiti hermoraunion partaalle ;) siinä tekisi äidinkin mieli mennä lattialle pitkäkseen ja kiljua, mutta eihän aikuiset voi silleen ;D.. Ihanaa viikonloppua ❤️

      Poista