Mitäs jos vaan..

nautittais päivästä?

Sanoo väsynyt äiti.

Aika menee niin nopeaan. 

Päivässä ei ole tarpeeksi tunteja.

Olen aivan seinästä revityn näköinen

ja kyllästynyt siivoamaan.

Oikeastaan en edes välitä.

Juuri nyt.

 Kunhan saan syödä yhden keksin.

Eikä siinä ole mitään väärää ~ päinvastoin.

Teen piparkakuista sanoja

ja yhdestä palasta pureskelen sydämen.

Ja hymyilen.

Ihanaa päivää!

I woke up like this ♡

Heräsin tähän.

Pieni rannikkokaupunki on lumen peitossa.

Kunpa tämä pysyisi maassa!

Ihanaa viikonloppua!

Let there be light

Kaivoin vanhan kynttelikön tuomaan lisävaloa olohuoneeseen.

Nyt istun vain tässä sohvalla ja ihailen.

Niin pienestä saan iloa tänä iltana.

Lapset nukkuvat.

Niin pitäisi minunkin.

Hyvää yötä ♡

no words

Samalla kun kauniit valkoiset ensilumen hiutaleet leijailevat maahan,

tapahtuu maapallollamme kamalia!

 Monet elävät tätä hetkeä kyynelten läpi.

Voin vain lähettää lämpöisiä ajatuksia ja rukoilla tämän loppuvan.

Uskomatonta, että näitä kauheita asioita tehdään  u s k o n n o n  nimiin.

Oikea sana tällaiselle "uskonnolle" on terrorismi.

Älä anna heidän hyydyttää hymyäsi,

muuttaa ihmisiä vihaisiksi, pelokkaiksi ja katkeriksi.

Sillä se tietää vain lisää kärsimystä.

#prayfortheworld

“My religion is very simple. My religion is kindness.”

Dalai Lama

Rauhaisaa sunnuntaita.

Weekend ♡

Pari päivää olen jo mielessäni hyräillyt Ernie Halterin Silver bellsiä.

Tekisi myös mieli kaivaa ne joulutavarat kätköistä esille,

mutta jokin minua vielä pidättelee.

Toistaiseksi tuntuu kivalta vain unelmoida.

Muistella melodiaa.

Rakentaa  puolukanvarvuista kuusi

ja kuvitella miltä tämän vuoden kausiblossa mahtaa maistua.

Ihanaa viikonloppua! 

Aamuhämärässä

Sytytän kynttilät aina jo heti aamusta.

Niin tunnelmallista on juoda aamukahvi niiden tuikkeessa.

Ihana aloitus päivälle.

Mukavaa pikkulauantaita kaikille!

No words needed #nofilter

Hengitä syvään,

kuin olisit syntynyt tähän maailmaan.

Jossa aika kulkee ohitsesi kuin unessa - silti pikakelauksella.

Ei katso taakseen.

En minäkään.

[Siivosin ja pesin pyykkiä.

En kuitenkaan nähnyt jäävuoren huippua.

Meillä o n siistiä.]

Uskallan katsoa eteenpäin.

Ja vain sillä on merkitystä.

I ♡ you

Tuntuu siltä, että olen koko ajan päivän jäljessä

tai päivän edellä.

Ajatukset tökkivät.

Siksi kai sopii,

että tämäkin postaus tulee myöhässä.

Meillä oli oikein mukava ja onnistunut viikonloppu.

Juhlimme isänpäivää perheen kesken.

Paljon kahvittelua ja rauhallista yhdessäoloa.

Kaipaan tällaisia viikonloppuja lisää.

Ilman, että posti toimittaa lahjaehdotuksia kotiovelle.

Sillä loppujen lopuksi parhaita lahjoja ovat aika ja lämpöiset sanat [suoraan sydämestä poimitut].

Mikä siinä onkaan, 

että aina tuntuu olevan kiire johonkin?

Leppoisaa uutta viikkoa!

Friday

Perjantai.

Sanoin ja hymyilin, vaikka sisimmiltäni olin maanantai.

En halunnut nähdä,

ettei langoista muodostunutkaan sydäntä.

Silti aina yritän.

Kuvittelen lentäviä tähtiä ja toivon.

Enkä tiedä mitään kauniimpaa.

On vasta aamu.

Halauksia päivääsi!

And one day

Aivan uskomatonta.

Nimittäin meidän kolmevuotias ei ole saanut ainoatakaan uhmakohtausta tänään.

Voiko vuosisadan pahin uhma todella loppua itsestään noin vain niinkun seinään?

Nyt jo mietin, että uskalsinko oikeasti sanoa tätä edes ääneen?

Mutta olen vain niin onnellinen jo edes tästä kuluneesta päivästä kun ei ole tarvinut taistella ihan jokaisesta asiasta ja kuunnella kiljumista.

Nyt pidän kaikkia sormia ja varpaita ristissä..

Kävin eilen hakemassa metsästä vähän puolukanvarpuja maljakoihin.

Tuli heti taas himpun verran jouluisempi tunnelma.

Onko vielä liian aikaista asetella pikkukuusia maljakoihin ;)?

Ihanaa tiistaita!

Before or after?

Niin vain pyörähti taas uusi kuukausi käyntiin.

Pian jo saa kantaa tontut ja muut joulujutut varastosta sisälle.

I.h.a.n.a.a!

Luulenpa, että pian jo laitan tähdet ikkunaan - sanokoon naapurit mitä lystää ;).

Tänään tarjoan vähän ennen ja jälkeen kuvia keittiöstä ja olohuoneesta.

Minullahan tuli tuossa parisen kuukautta sitten ähky mustaan ja eräänä aamuna aloin vain hetken mielijohteesta poistamaan maalia.

Niin ja sillä tiellä olen edelleenkin.

Tuo keittiön puusohva on vieläkin vaiheessa,

kuten nuo pariovetkin - vielä puuttuu maalia vähän ja siistimistäkin olisi tehtävä.

Kumpi teidän mielestä on parempi?

Minä jotenkin kaipaan sitä mustan värin tuomaa linjakkuutta,

mutta toisaalta tämä harmaa ja puunsävyt keittiössä tuovat kodikkuutta muuten niin valkoisen sisustuksen rinnalle.

Jännä miten suuri ero sillä on,

kun pari juttua muuttaa väriä.

Leppoisaa sunnuntaita!