All Saints' Day

 Pensaiden ja puiden lehdet tanssivat.

 Tarttuvat tuuleen niinkuin päivät, kuukaudet ja vuodet lipuvat sormiltani.

Piirtelevät kasvoilleni huolia ja murheita.

Iloja ja siunauksia.

Onneksi oksat jäävät.

Niin on jotain mitä kevät saa hyväillä.

Tänään muistelemme juuriamme.
Rakkaita, joiden kädet eivät enää yllä tulitikkuaskille.
Sytytämme heille kynttilän ja toisenkin.

 

Rauhaisaa pyhäinpäivää!

My favourite view

Jo jotain viikkoja sitten sain kivan haasteen ihanalta Susannalta

  huvikumpuliving 

kuvata kotini lempinäkymää.

Tuolloin olimme vielä  evakossa remontin takia ja lupasin tarttua haasteeseen kunhan kotiudumme.

Vaikka olemme jo muutaman viikon asuneet kotosalla niin enpä vain ole ennättänyt lunastaa lupauksiani.

Mutta eikös niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan?

Tiesin jo heti haasteen saatuani, 

että tämä on ehdoton lempinäkymäni.

Näkymä olohuoneesta keittiöön kun tytöt istuvat pöydän ympärillä touhuilemassa jotain.

Pysähdyn aina tähän katselemaan ja yritän kuvitella vielä Alman tuohon viereen.
Ja ajattelen, että onko minulla todellakin k o l m e  tytärtä ♡.

Tänään taidan poiketa kukkakaupassa tai metsässä etsimässä tähän kynttelikköön jotain vihreää.

Nämä oksat tiputtivat lehtensä jo ennenkun edes ehdin pujottaa ne noihin laseihin.

Viikonloppu ei tule yhtään liian aikaisin.

Olen jo monta päivää luullut,

että olen tulossa kipeäksi.

Eilen ymmärsin oireiden johtuvan väsymyksestä.

Alma opettelee konttimaan, joten tietenkin hän haluaa harjoitella yötä päivää.

Ihanaa kun huomenna on pyhäpäivä - niin tulee oltua vain rauhassa kotona.

Jääkaappikin täytettiin jo eilen, joten kauppaankaan ei ole mikään pakko mennä tänään.

Ellen unohtanut jotakin.

Leppoisaa perjantaita!

Tarjoushaukka

Olen etsinyt sopivaa tuoksukynttilää keittiönpöydälle jo pidemmän aikaa.

Sellaista, joka kestäisi kauan ja tuoksu olisi mieto.

Tänään löysin kriteerit täyttävän Nordalin suuren tuoksukynttilän paikalliselta Sundin puutarhalta,

vieläpä alennettuun hintaan.

Lisäksi poikkesin pitkästä aikaa keskustassa Lenas's shopissa ja sieltä tein myös pari alelöytöä.

Jo viime vuonna ihastelin tätä Tinen adventtikynttelikköä ja nyt kun se oli alennuksessa niin kyllähän se lähti mukaani.

Lisäksi Ernstiltä oli tullut ihania lasiputkia, joiden avulla kynttelikkö muuttui maljakoksi.

Luulenpa, että tämä Tinen kynttelikkö tulee tästälähtien olemaan meillä aivan ympärivuotisessa käytössä.

Ollaanpas me ehditty vähän lehtiäkin keräillä tänään

 ja osa pistettiin painoon huomista askartelua varten.

Osalla vähän leikiteltiin.

Mukavaa torstaita.

Exhale october - Inhale november

Kyllä sen vaan tuntee, että syksy on vaihtumassa talveksi aivan kohta.

Hirret hengittävät vilpoisesti.

Silti meidän kolmevuotias on koko päivän viettänyt kesämekossa.

Ihana kamala uhma..

Huomenna kenties on parempi päivä ja jos ei ole niin kahvia meiltä ainakin löytyy.

Luulenpas muuten, että tästä tulevasta joulusta tulee viime joulua värikkäämpi..

Minä nimittäin ehkä näen punaista..

Enkä ollenkaan pidä sitä pahana.

Leppoisaa maanantai-iltaa!

Eilen nappasin

Eilen ruokaa valmistaessani ihailin ikkunasta punaiseksi muuttunutta Mustaseljan pensasta.

Niin kauniita olivat lehdet, että päätin napsasta pensaasta pari oksaa myös maljakkoon.

 Vielä ehtisi vaahteranlehdistäkin askartelemaan jotain.

Yksi juttu on mielessä mitä vielä tänä syksynä tahtoisin niistä kyhätä.

Ehkä tämän sateisen sunnuntain saisi kulumaan paremmin jos kävisi täyttämässä korin lehdillä.

Ihanaa sunnuntaita!

On my table

Jos lapset olivat kotiin palatessamme tohkeissaan jumpparenkaista, 

niin ei äidinkään tarvinnut jäädä nuolemaan näppejään. 

 Sain nimittäin kokeiltavaksi laatikon täydeltä hyvyyksiä iholleni Jurliquelta.

Laatikosta paljastui Nutri-define sarjan silmänympärysvoide, seerumi ja foaming cleanser.

Tykkään paljon näistä Jurliquen rasioista ja paketeista.

Niin yksinkertaisen kauniita!

En malta odottaa, 

että pääsen itse sisällön kimppuun.

Olen nyt 2 viikkoa kulkenut meikittä - enkä edes mitään rasvojakaan ole käyttänyt,

joten kokeilu alkaa puhtaalle iholle.

Paketteja availlessani erityisesti mieleen jäi tämä silmänympärysvoide.

Sen mukana tuli kaksi spaattelia joista toinen näytti niin ylväältä,

että esikoinen oli jo suunnitellut käyttävänsä sitä leikeissään.

Pettymys oli suuri kun sanoin,

että hän perii sen vasta kun olen kuluttanut rasvan loppuun.

Kaunis kiitos lähettäjälle.

Joku siellä kyllä luki ajatukseni,

sillä etenkin silmänympärysihoni huutaa ensiapua.

Vauvavuosi todella näkyy iholla - need I say more?

Bestbuy

Siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa näin jossain mainoksen näistä Suomen Voimistelutuotteen jumpparenkaista tiesin,

että tuollaiset olisi kyllä ostettava.

(Kyllä vain olen mainosten "uhri" ;).)

Kun sitten pari viikkoa takaperin huomasin, että näitähän valmistetaan myös valkoisina, niin eipä aikaakaan kun olin jo klikannut tuotteen kotiin.

Ensin ajattelin,

että siinäpä oiva joululahja tytöille,

mutta miten i k i n ä  olisin malttanut odottaa jouluun ;D hihi.

Niin kotiin palatessamme ovenpielessä odottikin erittäin mieluisa yllätys. 

Tytöt ovat aivan haltioissaan renkaista.

Toki olen joutunut välillä toimimaan tuomarina - vuorottelu kun on vain joskus niin vaikeaa..

Mutta nyt kun renkaat ovat olleet käytössä n. viikon niin ei enää äidin tarviste olla koko aika kellottamassa vuoroja.

Ne sopivat tuohon ovenpieleen niin mainiosti,

että tuntuu niinkuin ne aina olisivat siinä roikkuneet.

En muista milloin viimeksi olisimme tehneet näin onnistuneen hankinnan.

Kaiken lisäksi nämä ovat kotimaiset.

Hypettämisen arvoiset kertakaikkiaan!

Ihanaa viikonloppua!

A shadow of today

Niin on tästä hämyisestä päivästä enää varjo jäljellä.

Ilmassa on ollut selkeä lupaus talvesta, vaikka mittari vielä sinnittelee plussan puolella. 

Vaahterapuukin oli yön aikana tiputtanut ainakin puolet lehdistään.

Hämärää päivää valaistakseni olen polttanut kynttilöitä aamusta lähtien.

Viime jouluakin jo vähän tässä muistelin kun kuulin, 

että joidenkin postiluukkuihin on joululehtiäkin tiputeltu..

Yhdessä niistä on muuten tuttu koti ;) ♡.

Rauhaisaa iltaa.

Kuvia kylppäristä

Tältä siellä nyt näyttää.

Listoja puuttuu.

Suihku puuttuu.

Peilikaapistot puuttuvat.

Lavuaari, pönttö ja pyykinpesukone sentään ovat paikoillaan.

Emme löytäneet mieleistä kaappia lavuaarin alle, joten päätimme tehdä vanhasta uutta.

Tämä vaatii kyllä vielä aika paljon työtä, mutta alkaa sekin olla sinne päin jo.

Vaikea saada hyvää kokonaiskuvaa näin pienestä tilasta,

mutta eiköhän näistä nyt jonkinlaisen kuvan saa.

Toivottavasti tästä viikosta tulee sellainen,

että ennätän blogin pariin useampanakin päivänä.

Takataskussa olisi useampikin postaus.

"Oma aika" vain tuntuu olevan aikas vähissä 

- tai mitä oikeastaan on se oma aika ;D en taida enää muistaa..

Home sweet home

Onpas i  h a n a a olla kotona.

Pääsimme lauantaina muuttamaan takaisin,

vaikka suihku ja kaapit vielä kylppäristä puuttuvatkin.

Tässä olemme kotiutuneet hiljalleen ja siivonneet.

Tasan kaksi viikkoa olimme evakossa.

Mitäs remontoidaan seuraavaksi? 

Hihi - ei taideta ryhtyä tällaisiin isompiin evakkoa vaativiin hommiin - ainakaan vähään aikaan ;D.

Täällä uusi viikko on otettu vastaan hyvillä mielin.

Villaan kääriytyneenä istuskelen juuri nyt tässä sohvankulmalla ryystäen inkivääriteetä.

Toivottavasti teidän maanantai on alkanut mukavissa merkeissä.

Iloa päivääsi!

Autumn

Kotona piipahtaessani nappasin portinpielestä jokusen vaahteranlehden.

Asettelin ne pöydälle ja maljakkoon keittiötä piristämään.

Niin ja tuo pöytä..

Ei varmaan olisi kannattanut pestä sitä,

sillä kansi muuttui sen jälkeen kuperaksi.

Haju kyllä väheni huomattavasti,

muttei poistunut kokonaan.

Isäni kyllä meinasi levyn palautuvan vielä alkuperäiseen muotoonsa kokonaan kuivuttuaan

ja sanoi tilanteen olevan korjattavissa mikäli se ei itsestään palautuisi.

Mutta siis, mitä tästä opimme - liiallista veden käyttöä olisi hyvä välttää.

Mainittakoon vielä puolustuksekseni, etten mielestäni normaalia enempää tätä kyllä kastellutkaan.

Pesin pöydän siis etikkavedellä (suihkepulloon olin liemen sekoittanut) ja soodalla.

Mutta eipä tuosta nyt kannata suurempaa stressiä ottaa - onhan se silti kaunis pöytä.

Sitäpaitsi eikai vanhan pöydän tarvitse ihan suora ollakaan ;D..

Leppoisaa päivää kaikille!

I'm still alive

Tässä vaiheessa olemme nyt vessaremontin kanssa.

Ei enää ole montaa päivää siihen,

että pääsemme muuttamaan takaisin kotiin.

Ja hyvä niin sillä evakossa eläminen kolmen lapsen kanssa riittäisi kyllä jo meille.

Seinälaataksi valitsimme ihan perus kiiltävän valkoisen laatan, 

jonka halusimme limittäin seinälle.

Lattian laatoitus aloitetaan t ä n ä ä n.

Vaikka aika on tuntunut matelevan,

niin oikeasti remppa on kyllä edennyt nopeasti

- itseasiassa olemme jopa vähän edellä alkuperäisestä aikataulusta.

Mitään yllätyksiäkään ei rakenteista onneksi löytynyt.

Niin lukuunottamatta tuota seinän sisään piilotettua ikkunaa.

Seinän alta kuoriutunut vanha punamullattu hirsiseinäkin oli kyllä vaan niin kaunis näky.

Tässä alla siis tuo lähtötilanne.

Vessan seinät maalasimme taloon muuttaessamme kaakelimaalilla ja otexilla.

Voin kyllä lämpöisesti suositella maalaamista, mikäli joku sellaista suunnittelee.

Sekä otex, että kaakelimaali ovat pysyneet seinillä 5 vuotta moitteettomasti.

Seinälaatat olivat alunperin samaa sävyä lattian kanssa.

Voi miten ihanaa onkaan sitten kun tuo on valmis.

Ja ennenkaikkea on i h a n a a päästä kotiin.

It's monday but it's ok

Täällä voidaan kyllä hyvin.

Meillä vaan alkoi nyt se kauan odotettu kylpyhuoneremontti,

joten paikat [ja pää ;D] ovat sekaisin.

Päivän sana on p ö l y..

Varmaan se on taas parin viikon ajan tätä.

Mutta kyllä tämä on sen arvoista!

Voi kuinka odotankaan,

että pääsen uuteen freeshiin kylppäriin.

Lupaan laittaa väliaikatietoja kunhan päästään eteenpäin.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Hui..

Kukkuu - älä murehdi äiti.

Mä oon kyllä ihan ilonen ja terve jo.

Lähettäiskö kotiin nyt?

Näissä maisemissa vietimme siis viimeiset pari päivää.

Alma alkoi voida huonosti tiistai-iltana ja sitten ensiavun kautta kirjauduimmekin lastenosastolle hyvään hoitoon pariksi päiväksi.

Kaikki mahdolliset kokeet otettiin ja tutkimuksia tehtiin tutkimusten perään, 

mutta mitään vakavaa ei löytynyt.

Pääsimme juuri kotiin ja toivottavasti meidän ei tarvitse enää mennä takaisin sairaalaan.

Taas muistin, miten onnellinen siitä normaalista (välillä vähän raskaastakin) arjesta pitäisi olla

ja siitä että saa olla t e r v e.

Sain myös taas huomata kuinka tärkeää on, että ympärillä on läheisiä, 

jotka pyytämättäkin kiirehtivät hätiin. 

Kauempaakin ja pienten lasten kanssa.

Kaunis kiitos - olette rakkaita!

Päätin sairaalassa,

että yritän tästälähtien stressata vähemmän ja

hermostua vähemmän.

Oikeasti kaikki asiat ovat hyvin niin kauan kun on terveyttä.

Mutta hui - kuinka säikähdinkään tästä!

Halatkaa rakkaitanne ja iloitkaa tästä päivästä.