expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

lauantai 26. syyskuuta 2015

Saturday evening




Olohuoneesta kuuluu kamala kikatus ja melske.
 Kaksi iltavilliä tyttöä hyppivät sohvilla ja minä istun pikkusiskon kanssa keittiössä.
 Sain juuri syötettyä pikkuneidille iltapuuron ja pidän täällä sormia ristissä, että olohuoneen väki säästyy suuremmilta haavereilta.
Uunissa paistuvat lämpimät voileivät, jotka vielä tuossa nautiskelemme miehen kanssa ennen nukuttamisrutiineita.
Niin ja ehkä joku siellä huomasi,
että pöytä on vaihtunut.
Varsinainen löytö paikalliselta facebook kirppikseltä.
Vanha antiikkipöytä 50 euroa - whaaat?
Kyllä kuulit oikein.
"Ainoa" mutta on pöydästä leijaileva tupakan haju - mutta ehkä sen soodalla saan pois.
Tai jos jollain on vinkkejä niin otan ne kiitollisena vastaan.
Mäntysuovalla ja parilla muulla puhdistusaineella olen jo yrittänyt.
Ensin kyllä ajattelin tämän olevan vähän liian koristeellinen meille (tykkään yleensä yksinkertaisemmista muodoista),
mutta parin päivän jälkeen on silmä alkanut tottumaan.
Kaunishan se on,
vaikka tuosta hajusta olisi kyllä päästävä..
Ehkä se vaimenee itsestään kun pesen ja imuroin sitä vain ahkerasti..?



Niin ja meidän kylppäriremontti on alkava viikon kuluttua!
Tänään haimme kaakelikaupasta ihanat lattialaatat, joihin olen aivan rakastunut. 
Vähän niinkuin se kovin suosittu marrakech, mutta ilman sitä kaikkea huoltosälää.
Sellaista täällä siis.
Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut rentouttava.
Meillä spotifystä soi Nara Laeao ja Joao Gilberto.
Mikäs tässä on ollessa.


Ihanaa lauantai-iltaa!


torstai 24. syyskuuta 2015

Grey is the new black


En ole ollut vatsataudissa - olen vain ihan älyttömän v ä s y n y t.
Ne hetket kun kaikki kolme lasta ovat tyytyväisiä yhtäaikaa on laskettavissa sekunneissa.
Siltä nyt tällä hetkellä ainakin tuntuu.
En tahdo valittaa siitä sen enempää, sillä en varmaan ole ainoa väsynyt äiti.
Väsymyksen lisäksi tämä epävakaa taloustilanteemme ja ihmisten hätä surettaa.
Tekisi mieli vain vetää peitto pään yli ja kömpiä talviunille.
Mutta mitäpä se auttaisi?
Käsiä täytyy ojentaa ja sitten vain toivottava, että ojennus löytää perille.

Mitäs sitten tekisin pysyäkseni kasassa?
No tietenkin pistän koko talo mullin mallin..
Siirrän huonekaluja ja maalaan.
Mitään en tietenkään saa valmiiksi, mutta ainakin pysyy ajatukset muissa asioissa.
Tajusin muuten, etten ikinä saisi poistettua maalia noista ensimmäisen kuvan pariovista, joten päädyin maalaamaan ne harmaalla Annie Sloanin kalkkimaalilla.
Olisin halunnut niistä siis puunväriset alunperin, mutta eihän tämäkään hullumpi ratkaisu ole - nopeampi ainakin.
Ja tämä alla näkyvä kaappiviritelmäkin kaipaa jotain yhdenmukaistamista.
Harmaaksi?



Tältä meillä siis nyt näyttää.


Mitenkäs siellä voidaan?

Iloista torstaita kaikille!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sunday


Täällä viikonloppu on kulunut kurjissa meiningissä.
Saimme nimittäin kylään ikävän vieraan - yrjön.
Odottelemme kuka on seuraavana vuorossa vai onko tästä nyt selvitty.
Toistaiseksi vasta jälkikasvu on sairastanut..

Lakanoita vaihtaessani petasin  makuuhuoneen pitkästä aikaa vanhalla valkoisella petarilla. 
Lisäksi siirsin tyttöjen lelukorit yöpöydiksi sängyn molemmin puolin.
Tyynyt saivat uudet päälliset vanhoista valkoisista tikutuista tuubihuiveista ja
Pärekorikin on vanha.
Ei sitä aina  tarvitse ostaa uutta kun haluaa vähän muutosta.
Tuntuu kotoisammalle näin verrattuna siihen kun sänky on pedattu tummalla petarilla.
Huomaan, että kaipaan todella paljon vaaleutta sisustukseen.
Johtuisiko tästä pimenevästä vuodenajasta vai mistä, en tiedä.

Taudeista huolimatta - on tämä sunnuntai ihana päivä.
Rentoa iltapäivää!


perjantai 18. syyskuuta 2015

Is your cup half full or half empty?




Me pääsemme tänään paremman puoliskon kanssa elokuviin katsomaan Kätilö elokuva.
Mahtaakohan olla hyvä?
En ole lukenut mitään arvosteluja enkä edes katsonut traileria.
Odotukset ovat korkealla.
Tänään täytän kuppini pepsi-maxilla ja kulhoni popcornilla.

Hyvää viikonloppua!





torstai 17. syyskuuta 2015

What's going on?


Mullahan on ollut hirveä tarve saada pois kaikki musta meiltä..
Tässä asetelmassa vaan on ehkä jo vähän liiaksikin tätä puunväriä.
Silti annan nyt tälle pari päivää,
jos sitten alkaisi uppoamaan.
Tuntuu siltä, että punainen lanka on vähän hakusassa..
Tai sitten olen vain yksinkertaisesti liian väsynyt muistamaan mikä se alkuperäinen visio oikein olikaan.
Joku tykkää nimittäin jumpata y ö l l ä.
Ryömiä, imeskellä varpaitaan ja sitten vähän jutella siinä välissä.
Eipä siinä mitään,
sillä meillä on kahvia ja huomenna on perjantai.
Eikä tällä muutoksella ole kiirus..
Mieli voi vielä vaikka muuttua - mustaa maaliakin vielä löytyy ;D.

Hyvää yötä!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tout est possible


Vain yksi kuva ja kolme lausetta.
Kaikki on mahdollista.

Iloa päivääsi!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Blogitarina


Sain ihanalta
#onetofollow
haasteen kertoa mistä kaikki alkoi 
- tässä siis tämän minun pienen blogini tarina lyhykäisyydessään.

Kiinnostus oman blogin perustamiseen heräsi oikeastaan heti
 kun aloin blogeja seuraamaan.
Ensimmäisen postauksen tänne tein keväällä 2010.
Blogin nimi oli tuolloin Valkoinen puuvaja ja siihen aikaan asuimme kerrostalossa.
Nimi vaihtui 3 vuotta sitten nykyiseen ja nyt blogitaivalta onkin jo takana 5 vuotta (!?). 
Huikeaa.

Kirjoitan tätä blogia niin kauan kun innostusta riittää
ja niin usein/harvoin kun elämäntilanne antaa periksi.
Tällä hetkellä - kolmen lapsen äitinä - tahti on ehkä vähän hitaampaa ja aiheet arkisempia.
Elämä on juuri nyt niin intensiivistä, 
ettei omia ajatuksiaan välillä edes kuule ;D.
Instagramia ja snapchattia ehdin päivittämään useammin 
- niihin kun ei tarvitse tätä tekstiä mietiskellä.

Haluatko tarttua haasteeseen?
Ole hyvä vain :). 
Linkitä minulle jos kiinnostuit, niin käyn mielelläni lukemassa miten sinun blogitaipaleesi alkoi.

(1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen). 2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. 3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.)

Mutta hei nyt on taas uusi viikko!?
Ja maanantaista on enää paras osa jäljellä, 
eli iltapäivä.

Leppoisaa iltaa!


perjantai 11. syyskuuta 2015

is it friday allready?


Tulin vain toivottelemaan tämän kuvan myötä hyvää viikonloppua.
Ja ihmettelen samalla kovasti,
että onko nyt jo perjantai?
Ihan niinkun tästä viikosta olisi puuttunut päiviä?

Toki saan siitä ehkä syyttää sitä kamalaa migreeniä,
johon heräsin tässä eräänä yönä.
Se söikin tästä viikosta useamman päivän.

Mutta hei mitäs tässä tapahtuu?
Ja miltä meillä näyttää juuri nyt?
Ei niin hyvä "instahetki"..
Sen sijaan sitä todellista elämää ;).


Sen voitte tarkistaa snapchatista..
Käyttäjätunnus : mylittlesilver.
Oletteko te snapchatissä?
Halutessasi voit jättää oman tunnuksesi,
mielelläni kurkkaisin mitä juuri sinä puuhaat.

Halauksia länsirannikolta!



tiistai 8. syyskuuta 2015

Fresh from the garden


Eivätkö olekin kauniita.
Ihan tavalliset multaiset juurekset ja perunat.

Nämä eivät suinkaan ole minun kasvattamia, 
vaan tulevat vanhempieni puutarhasta.
Ehkä sitten joskus on minullakin aikaa omalle kylvömaalle.
Ensi kesänä ajattelin, että ainakin perunaa koitamme kasvattaa.


Ja hei huomennahan on jo pikkulauantai,
joten tähän lopuksi toivottelen vielä hyvää pikkulauantai aaton iltaa kaikille ;)!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Monday


Huomenta maanantai ja uusi viikko.
Täällä aloitimme viikon takanlämmityspuuhissa.
Jo toinen pesällinen puita menossa..
Sillä mehän heräsimme aamulla jo ennenkun kukko oli ehtinyt edes raottaa toista silmäänsä,
joten kahvikupista hörppäilen tässä samalla kirjoittaessani.
Katselen noita koivuklapeja ja mietin kuinka kaunista tuo tuohi onkaan..
Raaskinkohan noita edes polttaa? 
Asiasta kymmenenteen..
Eilen kivisti toista rintaa niin maan perusteellisesti,
että säikähdin jo saaneeni rintatulehduksen.
Mutta kaalinlehdillä, rintapumpulla, lämpöhauteilla ja imetyksellä sain rinnan aukeamaan.
On tämä ihmiskeho vain upea luomus!
Ja kuinka sitä onkaan oppinut paljon lisää omasta kehosta lasten myötä.
Enpä olisi kymmenisen vuotta sitten ymmärtänyt jos joku olisi piimäpaakuista puhunut.. 
Olisin sen ajatellut olevan jotain syötävää.
Tai no - niinhän se periaatteessa onkin..
Mutten olisi osannut yhdistää sitä imetykseen.

Tällä viikolla ajattelin muuten ehkä koittaa mennä jumppaan - yli vuoden tauon jälkeen.
Hui..
Yksi postaus vähän siihen liittyen on pyörinyt tuolla julkaistavissa, 
mutta en ole vielä painanut nappia.. 
Ehkä tällä viikolla?
Jokatapauksessa nämä postaukset tulevat väistämättä vähän muuttumaan.
Ehkä vähän arkisemmiksi ja vähemmän syvällisiksi.
Ehkä välillä enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä.
Mitähän olen tähänkin nyt unenpöpperössä kirjoittanut?
haha..
psst. en ole unohtanut sitä haastetta Pömpeli ;D. 
Mietinnässä on ja ehkä ennätän senkin pariin tällä viikolla.
Sillä tällä viikollahan ehdin tehdä aivan kaikki rästiin jääneet jutut ;D eikös niin.

Mummi vei esikoisen esikouluun ja nyt olemme täällä kotosalla kolmestaan Stellan ja Alman kanssa.
Isovanhemmat ovat k o r v a a m a t t o m a n rakkaita!

Leppoisaa maanantaita kaikille!


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Behind the scenes


Heippa täältä sohvannurkalta.
Istun tässä tuijottaen tuota puolivalmista seinämää ja kuuntelen sateenropinaa.
Mietin, että mitenkäs tässä kävikään näin,
että jokaisessa huoneessa on jotain keskeneräistä?
Tätäkin tv-tasoa ja seinää olen jo heinäkuusta saakka yrittänyt väsätä valmiiksi.
Olin ajatellut tuohon seinälle useamman vanhan peilin kollaasia,
mutta kylläpä noita onkin v a i k e a  löytää.
Kyllähän se jo on sinnepäin,
mutta jotain kuitenkin puuttuu..
Nyt siinä on vielä havaittavissa epätasapainoa.
Psst. Tuo luonnonvalkoinen teeveen takaa pilkottava juttu on kello. 
Sille pitäisi myös löytyä uusi paikka..

Onko ehdotuksia?

Tuohon vanhaan möhömahaiseen senkkiin olen ehtinyt jo vähän rakastua.
Maalasin sen Annie Sloanin kalkkimaalilla valkoiseksi 
ja hioin kulmiin sekä reunoihin vähän kulumaa.
 En vaan ymmärrä miksi  nuo teeveet tehdään noin rumiksi?

Tällaista tänään.
Puhelimella otettu kuva puolivalmiista seinästä.
Ei sen tarvitse aina olla niin "täydellistä"
ja loppuun asti mietittyä.
Elämä harvoin on.

Rentouttavaa sunnuntaita ♡ 

lauantai 5. syyskuuta 2015

No topic


Saako sitä sanoa ääneen?
Että väsyttää?
Että pää on kipeä?
Että olisipa edes hetken hiljaista?
Ilman että tarvitsee olla huolissaan siitä mitä siitä joutuu maksamaan.
Ehkä yhden maljakon ja pari syyshortensiaa?
Ilman, että tarvitsee  miettiä mihin kohtaan dermosilin muumiaiheinen kylmäpakkaus asetetaan seuraavalla kerralla.
Vaikka on 101 kertaa sanonut ~ ei saa hyppiä sohvalla.
Saako äiti sen ääneen sanoa?

Luulenpa, että lähes kaikki äidit tietävät mistä puhun.
Ymmärtävät, että sydän on silti täynnä rakkautta.
Ja kiitollisuutta.
Ja sanovat, että äidin täytyy muistaa,
että on vain ihminen.


Note to self.
Ole kiltti itsellesi.
Nappaa aina pensaasta muutama ylimääräinen syyshortensia
ja istu hetkeksi yksin tyhjään huoneeseen.
Pidä kylmäpussia omalla otsallasi.
Katsele kuinka kauniisti lasinsirut kimaltelevat auringon niihin osuessa.
Sulje sitten hetkeksi silmäsi.

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

When Miss Lily came along



Mrs Mighetto - Among the clouds - Miss Lily

Mrs Mighettolta on ilmestynyt uusi limited edition kokoelma akvarelliprinttejä.
Olen aikaisemminkin ihaillut näitä ihanassa Kokkolalaisessa sisustusputiikissa Legerassa,
mutta en ole ostanut koska meillä ei oikeastaan ole lastenhuoneessa seinätilaa (matala kattokorkeus).
Mutta nyt kyllä ajattelin raivata tilaa tälle vaikka väkisin - niin kovasti tykästyin.

Toistaiseksi ainakin se saa majailla Alman sängyn vieressä lattialla.
Ehkä sen paikka vielä muuttuu..
Sen verran yksinäiseltä se tuossa kuitenkin näytti, 
että kaivoin kaapista ikkunan pokan ja yhden vanhan raamin sille kaveriksi.


Mitäs tykkätte?
Löytyykö näistä suosikkia?


Mukavaa keskiviikkoa!