I have a dream

Lupasin palata unelmiini.

Olen nyt miettinyt valmiiksi.

Mikä on suurin unelmani.

Toki minulla on myös sellaisia pienempiä unelmia.

Matkusteluun, kokemuksiin, elämyksiin liittyviä.

Mutta on yksi ylitse muiden.

Mistä minä unelmoin?

Sen jälkeen kun kasvoin.
Kun ymmärsin ja näin,

että elämä on hento.

Ettei ole itsestäänselvää,

että saan nähdä lasteni kasvavan.

Että saan nähdä lasteni lapset.

Kanssasi.

Olisin ennen voinut unelmoida Lofooteista.

Roomasta.

Hienommasta autosta tai kalliimmasta laukusta.

Paikoista tai tavaroista.

Elämyksistä.
Ja toki unelmoin monista asioista edelleenkin,
mutta toissijaisesti.

Minun unelmani on ehkä jonkun mielestä tylsä - liian arkinen.

Mutta minä näen sen herkkyyden jokainen kerta kun tapaan anoppini tai appiukkoni.

Näen mitä pelkään.

Näen miten hauras on unelmani.

En melkein uskalla sitä ääneen sanoa.

Ja sellaiseksi määrittelen unelman, 

niin suuri,

että pelottaa sanoja lausua.

Että saan elää vanhaksi kanssasi.

Minun toinen puoliskani.
Ottaa yökylään lastenlapsiamme
Olla läsnä ja apuna lastemme elämässä.
Muistella.

Kynttiläillallinen venetsiassa, valassafari tai vapauden patsas eivät merkitse mitään.

Jos ne koen yksin.

Missä tahansa,
mitä tahansa
 - kunhan sinun kanssasi.

Sillä ei koskaan kimmellä meri yhtä kauniisti

kun silloin kun kävelet vierelläni.