Eilen.
Olisin tarvinnut 6 kättä - vähintään.
Mutta kahdella oli pärjättävä.
Ote päivästäni.
Tukka sotkussa imetän kuukauden ikäistä vauvaani,
kun kaksivuotias tyttäreni tulee ilmoittamaan kakkoshädästä.
Kun viisivuotias esikoiseni samalla purkaa minuun kiukkuaan kuultuaan,
että ruokana on "pahaa" nakkikeittoa.
Kun samaan aikaan sähkömies soittaa ovikelloa,
tullakseen asentamaan led-valoja saunaan,
appiukon ja oman isäni valvoessa työnlaatua.
Siinä vaiheessa vasta tajuan tarkistaa onko minulla päälläni tarpeeksi
(ettei vain toinen hinkeistä ole tuulettumassa).
Kaksivuotiaalle ehtii sattua vahingot housuun ja sitä lämmintä vettähän ei tietenkään ole.
Vauva itkee, jäi ehkä vielä vähän nälkä.
Esikoinen itkee.
Kaksivuotias itkee.
Vauva kiinni utareessa, syön yhden riisifrutin ~ pari päivää sitten päivätyn.
Suklaata ei ole.
Sellainen päivä,
että tavarat tippuvat käsistä ja pöydiltä,
sekä äidiltä, että lapsilta.
Niin - ja nuo maljakossa olevat kukatkin löysin lattialta.
Eilen.
Mitäs jätin ne tuohon pöydälle.
Olen vain ihminen.
Olen kai silti ihan riittävän hyvä äiti,
vaikka en aina ihan ehdi jokapaikkaan.
Tänään on ollut parempi päivä.
Eikä näin jälkikäteen ajateltuna eilinenkään oikeastaan edes ollut paha,
vaikka eilen olisin ehkä väittänyt toisin.
Asioihin saa perspektiiviä,
kun nukkuu yön yli.
Minä olen supernainen. Olen.
Olet supernainen!. Hyvin kirjoitettu :) sait hymyn huulille, ehkä itelläkään ei aina ne päivän kamalimmat hetket ole niitä ihan kamalimpia vaikka niin ajatteleekin. :).
VastaaPoista:) <3 <3
PoistaOlet sinä. Me äidit vain olemme. Vaikkemme aina ymmärrä sitä itse. Varsinkaan väsyneinä ja kaikkensa antaneina. Mutta myöhemmin, kun miettii, mistä kaikesta sitä selviääkään, ei voi muuta kuin sanoa, että on sitä aika super ;D
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Kuulosti niin mahdottoman tutulle ;)
Niin me naiset kyllä ollaan - we run the world ;) niinkuin Beyoncekin sanoo :) <3
PoistaOlet sinä, todellakin superäiti, supernainen! <3 Hieman täytyi naurahtaa tekstiä lukiessa. Voin hyvin kuvitella tilanteen, silloin ei varmaan paljoa naurua sinulta tullut. :)
VastaaPoistaTsemppiä loppuviikkoon!! <33
;D haleja <3 <3
PoistaIhanaa päivää superäidille :) <3
VastaaPoistaSamoin sinne toiselle superäidille <3 :)
PoistaEhdottomasti superwoman ♡ Niinkuin kaikki äidit :-)
VastaaPoistaIhanasti kyllä kuvailit päivääsi :'-)
<3 Ihanaa päivää sinne :)
PoistaOlet olet :)
VastaaPoistaOllaan me naiset vaan upeita <3 <3
PoistaTasa-arvoa kunnioittavana lisään tähän vielä, että onhan ne miehetkin ;D
PoistaEhdottomasti olet! Ihailen kyllä sun positiivisuutta ja sitä, että onnistut pitämään kodin nättinä. Mä olen jo luovuttanut siivoamisen suhteen, onneksi positiivisuutta vielä löytyy. Mutta ei sitä suklaata, mikä on harmi. ;)
VastaaPoistaVoi kuule, näkisit miltä täällä näyttä nyt - ei ole hyvä instagram hetki ;D sanotaanko niin.. Kuvat eivät kerro kaikkea ;D.. Suklaata löytyy nyt, mutta ei ehkä enää iltapäivällä enään ;P. Haleja!
PoistaKyllä sä olet super, ehdottomasti ♥ tuttuja tuntemuksia heräsi tekstiäsi lukiessa, muistoja muutaman vuoden takaa kun meillä oli 4- ja 3- vuotiaat ja vastasyntynyt vauva. Tuollaisia "tilanne päällä"- hetkiä oli aamusta iltaan, ainakin joinakin päivinä. Onneksi sitten välillä on niitä parempiakin päiviä- ja niissä huonommissakin päivissä edes joitain parempia hetkiä. Ja onneksi on kahvi, suklaa ja aikaa toivottavasti edes joskus muutama minuutti itselle. Vaikka sen kahvin ja lehden verran. Pitkää pinnaa ja haleja sinne ♥
VastaaPoistaKyllä se niin on, että toisinaan on justiinki se tilanne päällä non stop ;D mutta siitäkin selviää.. Ollaan me naiset upeita <3 haleja sinulle <3
PoistaTietenkin olet super!Hienoa että äiti uskaltaa kertoa rehellisesti päivästään ettei aina vaan sitä ihanaa ja hyvää kerrota..Ja kyllä äidit saavat kertoa olevansa hyviä kaikesta huolimatta:)Voimia
VastaaPoistaIhanaa päivää sinulle <3 <3 :)
PoistaOlet super ihana upea nainen! Voimakas ja pärjäävä. Super-äiti!
VastaaPoistaHalaus! Muista huolehtia itsestäsikin <3
Halauksia sinne myös toiselle supernaiselle :) <3
PoistaHuh kuinka hengästytti lukeakin, mutta muistan kyllä nuo tunteet. Meillä oli nuorimmaisen syntyessä intoa puhkuva ekaluokkalainen, jolle koulun tuoma uusi arki oli niin jännittävää... ja yksivuotias, joka oli järjettömän mustasukkainen.. ja vauva, joka huusi koko ajan ekat kuukautensa. Mutta nopeasti aika kului ja nyt nuorimmat ovat ihan erottamattomat ja juoksevat käsi kädessä paikasta toiseen.
VastaaPoistaTsemppiä arkeen!