expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Don't you worry about a thing



Olen huomannut murehtivani lähiaikoina yhtä sun toista.
Asioita, joille en voi tehdä mitään.
Jotkin asiat pieniä ~ toiset suuria.

Miksi en saa ajatuksia pysähtymään?
Käännettyä positiivisiin asioihin?
Lopettaa murehtimista?
Vaikka kuinka yritän.
Sitten mietin.
Minun on ehkä vain kestettävä.
Nämäkin tunteet hyväksyttävä.
Kuten myös se tosiasia,
ettei ratkaisua ole.
Ei juuri nyt ainakaan.
Eikä ehkä tarvitse ollakaan.
Minun kuuluu tuntea nyt näin.

Pärjäisikö elämässä jos ei koskaan joutuisi kokemaan vastoinkäymisiä?
Jos mikään ei koskaan murehduttaisi,
eikä koskaan olisi mitään huolia?

Sitäpaitsi.
Jos ei ikinä tuntisi murhetta,
Ei varmaan tuntisi iloakaan.
Jos ei koskaan närkästyisi.
Ei koskaan voisi antaa anteeksikaan.
Jos ei koskaan itkisi ~ osaisiko silloin nauraakaan?
Mietin vain.

Kirsikkapuu on pian täydessä kukassa.
Vielä hetken nuput odottavat -
Ehkä iltapäivän sadetta?

Asioilla on yleensä tapana järjestyä.

Ihanaa sunnuntaita.


12 kommenttia:

  1. Täällä on ihan samanlaisia ajatuksia ollut.Ja nykyään myös voimakas tunne on syyllisyys.Eritoten lapsiin liittyvistä asioista, olenko tarpeeksi hyvä äiti ja niin edespäin..ja sitten kuitenkin tiedän että varmasti parhaani yritän..erityislapsen äitinä tuntuu että monesti voisi enemmän ymmärtää yrittää lasta.kiitokset ihanasta blogista pidän tästä juuri sen elämänmakuisuiden vuoksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyllisyys on tuttu tunne täällä myös. Pitäisi olla armollinen itselleen, vaikka on äiti niin on silti ihminen ja rajalliset voimavarat. Helposti sitä vain piiskaa itseään vähän turhankin usein. Haleja sinulle <3 :)

      Poista
  2. :(

    Entäs jos antaisit surun ja murheen olla, mutta lähtisit hakemaan iloisia asioita elämääsi ihan tietoisesti? Tekisit sellaisia juttuja, joista saat hyvää mieltä ja energiaa? En tietenkään tiedä yhtään mitä murehdit, mutta jos mieli on apea ns. ilman erityistä syytä niin itse olen ainakin huomannut liikkumisen ja riittävästi kasviksia sisältävän ruokavalion vaikuttavan tosi paljon olotilaan.

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Liikuntaa minun ehdottomasti pitäisi harrastaa enemmän - uskon, että se todella auttaisi :). Ja tuo oikea ruokavaliokin on hyvä vinkki <3 Olen nimittäin tällä hetkellä aikamoisessa sokerikoukussa.. Siinä on lasten muumikeksitkin vaarassa ;).. Nyt juuri tuntuu vaan siltä, että minun täytyy antaa itseni tuntea nämä murheen ja huolen tunteet. Hyväksyä ne ja antaa niiden kukkia ;D sopivassa suhteessa - pienen hetken ajan. Lupaan itselleni, että pian otan itseäni niskasta kiinni ja alan pitämään itsestäni parempaa huolta. Haleja sinulle hyvistä ohjeista <3

      Poista
  3. Murehtimista on ilmassa täälläkin. Pienistä ja suurista asioista. Ja syyllisyyden tunne... Söin kaksi palaa sipulia ja kannoin sitten itkevää tyttöä loppuillan. :(

    Joskus sitä vaan tarvitsisi ihmisen, jolle voisi purkaa murheensa. Joka kuuntelisi, eikä syyllistäisi. Sellaisen ihmisen, joka ymmärtää, mutta ei ole liian lähellä kyseistä asiaa. Ei sitä halua omia murheita siirtää toisenkaan kannettaviksi. Toivottavasti sinulla löytyy joku, jolle purkaa mieltä. :)

    Halauksia täältä päin ja mukavaa viikkoa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kommenttisi juuri ennen kun kävin nukkumaan ja keskustelin kanssasi yöllä pitkään tästä asiasta :D..

      Meidän täytyy kyllä tavata <3 Tehdään treffit joku päivä :)

      Haleja ja mukavaa viikkoa sinne myös <3

      Poista
  4. Tiedän tunteen. Stressaan mitä haluan seuraavaksi, haluanko tiettyjä asioita nyt vai vasta muutaman vuoden päästä. Vaikka sydän sanoo että anna mennä, ajatus sekä pelon tunteet laittaa jarruja pohjaan. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, tässä ja nyt. Mutta se olisi helpompaa jos tietäisi miten edetään.
    Hirmuisesti haleja <3
    Kyllä me selvitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä me selvitään <3 haleja sinulle myös <3 :)

      Poista
  5. Mä suosittelen sietämistä.
    Toteat itsellesi vain, että nyt tuntuu ikävältä ja vaikealta. Anna tuntua.
    Itse yritin siirtää tunteita liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon. Minulle se oli pakenemista. En uskaltanut kohdata todellisuutta.
    Nyt kun olen sietänyt. Antanut tuntua pahalta. Olen valmis parempiin elämäntapoihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin yritän ja se tuntuu jotenkin lohduttavalta - ajatus siitä, että juuri nyt ei tarvitse keksiä ratkaisua kaikkiin huoliin, eikä tarviste yrittää olla iloinen ja positiivinen. On annettava itsensä tuntea. Sitten se oikea aika tulee, kun on "murehdittu valmiiksi" tulee hetki päästää irti ja "ryhdistäytyä" - sitä hetkeä odotellessa annan kaikkien tunteiden kukkia, enkä kiiruhda väkisin eteenpäin. Haleja sinulle <3

      Poista
  6. Voimia täältäkin! <3 Joskus voi olla kiinni ihan fyysisistä jutuista, että vauvan teon jälkeen ja imetyksen aikana on kropasta kaikki vitamiinit niin vähissä ja tarvii esim.aivoille tärkeitä hyviä rasvoja ja jotain mielihyvä hormoonia lisäävää vitamiinia :) Mantelit kuulemma auttaa mielialaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Totta - pitäisi ehkä lisätä vitamiinien määrää :) Ihanaa päivää sinulle.

      Poista