expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Yesterday in pictures


Kun päivä vaihtui iltaan.
Hämärään pimeyteen.
 Loistivat  huviloiden pihoilla tuhannet värikkäät lyhdyt.
Kokot valaisivat rannikon.
Kylmyys pakeni sormista ja varpaista tulen äärellä.
Ranta täyttyi elämästä.
Pauketta, jännitystä ja ihmettelyä.

Kaiken tämän äärellä en voi olla miettimättä anoppia.
Joka on sairaalassa.
Monta venetsialaista hän vietti näissä maisemissa ja katseli lasten riemua.
Hän on meidän kaikkien mielessä ~ mukana täällä tänäänkin.
Ja aina.

Ilo  tarttuu kaikesta huolimatta rannalla seisoviin aikuisiin pienistä ihmisistä.
Ympäriinsä ryntäilevistä, silminnähden jännittyneistä, pienistä ihmisistä.
Jotka loppuillasta makoilevat nurmikolla välkehtivää taivasta ihaillen.
Ja nukahtavat autoon.
Heräävät aamulla silti aikaisin ja ovat täynnä elämää.
Heti herättyään.

Ja minä hymyilen.





















lauantai 30. elokuuta 2014

About miracles



Minulla on aina ollut tapana valmistaa itseni pahimpaan mahdolliseen.
Nytkään en ole antanut itselleni lupaa iloita tästä ihmeestä, jonka olemme saaneet.
Mitä tuhlausta!
Ajattelen ~ ajattelin ~ että tällä ajattelutavalla suojelen itseäni pettymyksiltä.
Kuinka väärässä olen ollutkaan!
Murheet tapahtuu jos on tapahtuakseen, riippumatta siitä kuinka monta huonoa skenaariota olen päässäni kehitellyt
Etukäteen murehtiminen ei ota pois surua, jota kenties joudun joskus kokemaan.
Tai sitten en.

Siksi olen  tänään päättänyt olla iloinen ~ antaa itselleni luvan iloita! 
Tänään tuntuu, että pystyn siihen.
On varmasti hyvin vaikea muuttaa omia käyttäytymismallejaan/ajattelutapansa.
Mutta se ei kai ole mahdotonta.
Niinpä yritän aloittaa nyt!

On myös mahdollista, että kaikki järjestyy, että kaikki menee hyvin.

Ihmeitä tapahtuu.
Me olemme saaneet  kokea sellaisen.
Ja minä aion iloita siitä ~ tänään.



Justiinalla on uusi leikki.
Oviaukkojen tukkiminen.
Hyvin hauskaa on myös samalla huutaa "stop" ~ eri äänensävyillä ja mooooonta kertaa.

Kohta pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme huvilalle venetsialaisten viettoon.
Ihanaa viikonloppua!

perjantai 29. elokuuta 2014

Just a moment


Sometimes you just need to take a moment.
All by yourself.
On a bridge.
In the middle of nowhere.
And let the shimmering lake heal you.
Pause.
Do you realize how blessed you are?



Let the sun shine in



Huvilakauden päättäjäisviikonloppu.
Venetsialaiset.
Ja saamme herätä aivan ihanaan auringonpaisteeseen!
Tästä tulee hyvä päivä!

Minä istun sohvalla ~ pienten ihmisteni kanssa.
Ja ihailen ikkunoiden läpi kantautuvaa valoa.
Nauti päivästäsi ja tee tänään jotain mikä tekee sinut onnelliseksi!



torstai 28. elokuuta 2014

The Pursuit of happiness


Mitä onnellisuus on? 
Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Minusta se on elämäntapa.
Tai piirre ihmisessä, jonka voi myös opetella.
Ajatusten kääntäminen  positiivisiksi.
Pienistä asioista nauttiminen.
Helppoa se ei ole. Eikä aina voi olla onnellinen.
Välillä täytyy |saada| rypeä pohjamudassa silmät kosteina.
Silloin kun siihen on aihetta.

Vertaamalla itseään muihin ei löydä onnea.
Muiden onni ei ole keneltäkään pois.
Katkeruus, kateus ja viha  karkottavat onnen elämästäsi hyvin nopeasti,
jos annat.

Haluan arvostaa kaikkia niitä onnenmurusia, joita minulle on annettu.
Yhtäkään niistä murusista ei voi ostaa.
Ajatus siitä, 
että tavoittelisin aina onnea tai jotain mitä minulla ei vielä ole, 
saa minut lähinnä surulliseksi ja väsyneeksi.
Silloinhan en asettaisi täyttä arvoa jo eletylle elämälleni ja elämässäni oleville rakkaille ihmisille.
Unelmat ovat hyväksi.

Onnellisuutta ei voi määritellä yhdellä ainoalla tavalla.
Kukaan ei voi sanoa kuinka onnellinen tai onneton sinä olet.
Muuta jotain elämässäsi jos olet onneton.
Nauti ~ jos olet onnellinen.


Mutta älä koskaan sulje ovea pohjamudissa rypevän sielun edestä.





keskiviikko 27. elokuuta 2014

Relax mom



Varasin tänään Cosmetiqueen ajan syväpuhdistavaan kasvohoitoon.
Iho oli todella sen tarpeessa!

Niin rentouttavaa ja ihanaa se kyllä olikin ~ pitäisi useamminkin hemmotella itseään.
Yleensä sitä vain priorisoi muut asiat ensin.
Nytkin olisi melko paljon hankintoja tehtävänä syyskaudeksi,
puhumattakaan nurkan takana kolkuttelevasta talvesta (haalareista, saappaista, myssyistä ja vanttuista).
Tuon pinkin peiton alla maatessani yritin kuitenkin olla miettimättä arkisia asioita.
Vain rentouduin ja nauttin.
Keskityin kuuntelemaan rauhoittavaa Norah Jonesia.

Mukaan kotiin tarttui myös uusi kuorintavoide, 
The Organic Pharmacyn vitamin c & papaya enzyme peel mask.
Sen pitäisi uudistaa ihoa ja tehota pigmenttimuutoksiin sekä pieniin juonteisiin.
En ole vielä koskaan ihastunut mihinkään kuorintavoiteeseen, 
mutta ehkä tämä purnukka tuo muutoksen  siihen.

Vielä nytkin päässä soi 'Come away with me'..





tiistai 26. elokuuta 2014

There's nothing a waffle can't fix


Kävimme tässä yhtenä päivänä herkuttelemassa Kokkolan Vohvelikahvilassa.
Nam.
Maisemissakaan ei ollut valittamista.




Dog days


Tällä viikolla meillä on koira.
Äiti ja isä lähtivät kylpylälomalle ja jättivät koiransa meidän hoivaan.
Eipähän tarvitse maata yksin sohvalla, joku tuhisee kainalossa.
Se vasta on ihanaa!



maanantai 25. elokuuta 2014

Sunshine comes in many shapes


Joku tiesi, että olemme paisteen puutteessa.
Niinpä vain, eräänä päivänä, löysimme lämpöisen yllätyksen ovemme takaa.

Auringonpaiste voi tulla  aivan yllättäen.
Silloin kun sitä vähiten odottaa.

Kunhan vain jaksat odottaa.



lauantai 23. elokuuta 2014

I heart you ~ have a ♡ day!


Tällä hetkellä lämpimänä minut pitää Ominda scarf By Malene Birger [Bros].



Pause ~ breath and exhale


Juuri nyt tuntuu siltä, kuin aika olisi pysähtynyt.
Kellonajalla ei ole merkitystä.
Eikä viikonpäivälläkään.
Eilen saimme lohduttavia uutisia, silti tuntuu kuin kävelisin veitsenterällä.
On vielä liian aikaista sanoa mitään. 
Kertoa.

Yksi ruusukimppu ja vaahtokarkit piristivät päivääni toissapäivänä.
Ja juttutuokio.
Jakaminen on tärkeää, vaikkakin vaikeaa.

Yksi oppilaistani oli eilen jättänyt postiluukkuuni piirustuksen, jossa luki "Hei, voitko jo kohta tulla takaisin kouluun?"

Sitä minäkin toivon.



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Don't you worry about a thing 'cause every little thing is gonna be allright


Koskaan ei kello tikittänyt yhtä piikikkäästi
Eivätkä sormet näpytelleet sängynreunaa yhtä katkerin näpäytyksin
Kilpajuoksua aikaa vasten
Liian lyhyillä jaloilla
~ melkein, mennyt aika-muoto ~
Melkein ja taas

Kun kädet ovat liian lyhyet haastamaan kohtaloa tappeluun
On turha tapella vastaan

Mutta älä silti huoli pieni ihminen
Kaikesta selviää


lauantai 16. elokuuta 2014

perjantai 15. elokuuta 2014

Winnie the pooh wisdom


Olet rohkeampi kuin uskot,
vahvempi kuin luulet, 
Ja älykkäämpi kuin tiedät!

lauantai 9. elokuuta 2014

What gives you comfort?



Jokin päivä on viimeinen.
Viimeinen kerta, kun avain kääntyy lukossa.
Viimeinen askel portaita alas.
Viimeinen matka porkkanamaalle.

Eikä punainen koskaan enää näytä yhtä punaiselta sen päivän jälkeen.

Jäljelle jää aina joku - istumaan rappusille.
Sovittamaan avainta lukkoon.

Jäljellä mummun ja pappan rappusilla.
Istuivat yhtenä päivänä äiti ja tytär.
Kertoen tarinaa lehmistä.
Vasikoista.
Joita joskus ennen oli.
Mummusta ja pappasta.

Mikään ei voi lohduttaa paremmin, kuin vanhat rappuset.
Joilla moni ennen meitä on istunut.

Eilen jätimme hyvästit yhdelle sedälle.
Jonkun isälle ja jonkun aviomiehelle.
Jonkun faffalle.

Ja myös yhdelle ihmeelle.

Mikään ei ole niin varmaa.
Kuin, että kaikki on epävarmaa.
Ja se, että kaipaan näitä kivisiä rappusia.
Ja että kaikesta selvitään.
Kunhan on joku jonka kanssa voi jakaa rappuset.










perjantai 8. elokuuta 2014

My girls



Laiskoina aamuinani.
Toivoisin, että haluaisitte vielä hetken nukkua.
Mutta silmissänne ei ole enää yö.
Vaan sieltä peilautuu tuhat asiaa.
Sormet ja varpaat ovat hereillä.
Ja minua vielä väsyttää.
Silloin vain makaan ja katselen.
Kun leikitte ja vilistelette silmissäni.
Mietteitä ja kikatusta.
Maailman tärkeimpiä asioita.
Tärkeimpä hetkiä.
Niitä joilla oikeasti on merkitystä.
Että kuuluu naurua.

tiistai 5. elokuuta 2014

A sky full of stars



Tältä minun taivaani täynnä tähtiä näyttää.
Se kuulostaa vielä paremmalta.
Jos mahdollista.
Ja sehän on.
Tätä haluan purkittaa ja säilöä.
Sillä jo tänään vesi oli asteen kylmempää kuin eilen.

Jos nyt käännyt.
Et näe kyyneleitä.
Vain tähtitaivaan.
Silmissäni.





maanantai 4. elokuuta 2014

Back to life back to reality



Tänään kävimme tyttöjen kanssa tarhassa moikkaamassa tätejä.
Samalla koukkasimme myös koulun kautta tarkistamassa, että luokkahuone on vielä paikallaan.
Iltapäivän vietimme fäbodassa uiden ja serkkujen seurasta nauttien.
Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina vastassa onkin taas arki ja  jokseenkin kiireiset aamut.
Töissä.
Tarhassa.
Kotona.
Juuri nyt vähän ahdistaa, mutta jo ensimmäisen työpäivän jälkeen helpottaa vähän.
Ei vielä voi tietää mitä kaikkea ihanaa tämä lukuvuosi tuo tullessaan.
Vain aavistella.
Tuuditella kauniita ajatuksia ja unelmia.
Varmaa on vain, että elämä jaksaa yllättää.