expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

lauantai 29. marraskuuta 2014

|Saturday|


Eilen muistutti aurinko olemassaolostaan.
Mutta vain pienen hetken.
 Loistaakseen.
Lämmittääkseen.
Mutta vain puolisätein.

Tähän on vaikea tottua
kun on kesän lapsi.
Aina yllättää pimeydellään. 
Marraskuu.
Minäkin niin odotan.


Se oli totista totta; 
aamu toisensa jälkeen valkeni jonkinlaisena harmaana hämäränä
 ja painui taas vähitellen pitkäksi talviyöksi
 - mutta aurinko ei näyttäytynyt koskaan. 
Se oli kerta kaikkiaan kadonnut
 - ehkä se oli pyörähtänyt ulos avaruuteen. 
Aluksi Muumipeikko ei tahtonut uskoa sitä. 
Hän odotti kauan.

- Tove Jansson




6 kommenttia:

  1. Hetken päästä päivät taas pitenevät! Meillä sataa jalkarätin kokoisia räntälätkiä :-)
    Aika hassuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on ja onneksi tämä joulunaika auttaa tunnelmallisuudellaan tämän pimeän ajan yli ♡ mutta kyllä onkin ollut pimeää ja hämärää ~ kun eilen aurinko näyttäytyi niin tuntui kuin sitä ei olisi nähnyt kuukausiin. ihanaa lauantai-iltaa sinulle ♡

      Poista
  2. Mä taas olen talven ja joulun lapsi, syntynytkin jouluna, joten ehkäpä joissain tilanteissa se voi olla sisäänrakennettua...? Huomenna voi ainakin sytyttää kynttilät hyvällä syyllä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän toisaalta näissä kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä ~ onneksi nuo kynttilät tuovat valoa tähän pimeyteen :) ♡ ihanaa iltaa sinulle ♡

      Poista
  3. Voi vitsit, olen tänään istunut täällä blogisi äärellä pitkän tovin, oon tainnut löytää uuden suosikin. Ensin katseeni kiinnittyi kaikkeen kauniiseen, inspiroiviin kuviin kauniista kodista. Sitten huomasinkin lukevani postauksen toisensa perään. Osaat kirjoittaa niin hyvin ja koskettavasti, tekstistä huokuu se, miten viisas ja lämmin ihminen olet :) Voimia loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis <3 sanasi lämmittävät kovasti! Mukava kuulla, että pidit <3 ihanaa loppuviikkoa sinulle :)

      Poista