When the going gets tough ~ the tough get going

Kerran lauantaina

Aamuhämärässä

Yksi äiti istui olohuoneen sohvalla

Hiljaa 

Itsekseen miettien

Yksin, muttei kuitenkaan yksin

Kiitollisena jokaisesta  tippuvasta vaahteranlehdestä

Sillä jokainen niistä kuljettaa joulua lähemmäs

Kevättä lähemmäs

Kun taas uudet lehdet puhkeavat

Ja meidän pieni talo 

Täyttyy pienen ihmeen tuoksusta

Niin  en malta odottaa

Mutta olen vielä ihan vain hiljaa hissukseen

Ja mietin

Kuka vielä puuttuu tuosta keinutuolista 

Vielä on pitkä matka kevääseen

Toivottavasti tie ei ole kivinen

Enää.

♡