Yesterday in pictures

Kun päivä vaihtui iltaan.

Hämärään pimeyteen.

 Loistivat  huviloiden pihoilla tuhannet värikkäät lyhdyt.

Kokot valaisivat rannikon.

Kylmyys pakeni sormista ja varpaista tulen äärellä.

Ranta täyttyi elämästä.

Pauketta, jännitystä ja ihmettelyä.

Kaiken tämän äärellä en voi olla miettimättä anoppia.

Joka on sairaalassa.

Monta venetsialaista hän vietti näissä maisemissa ja katseli lasten riemua.

Hän on meidän kaikkien mielessä ~ mukana täällä tänäänkin.

Ja aina.

Ilo  tarttuu kaikesta huolimatta rannalla seisoviin aikuisiin pienistä ihmisistä.

Ympäriinsä ryntäilevistä, silminnähden jännittyneistä, pienistä ihmisistä.

Jotka loppuillasta makoilevat nurmikolla välkehtivää taivasta ihaillen.

Ja nukahtavat autoon.

Heräävät aamulla silti aikaisin ja ovat täynnä elämää.

Heti herättyään.

Ja minä hymyilen.