expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

lauantai 9. elokuuta 2014

What gives you comfort?



Jokin päivä on viimeinen.
Viimeinen kerta, kun avain kääntyy lukossa.
Viimeinen askel portaita alas.
Viimeinen matka porkkanamaalle.

Eikä punainen koskaan enää näytä yhtä punaiselta sen päivän jälkeen.

Jäljelle jää aina joku - istumaan rappusille.
Sovittamaan avainta lukkoon.

Jäljellä mummun ja pappan rappusilla.
Istuivat yhtenä päivänä äiti ja tytär.
Kertoen tarinaa lehmistä.
Vasikoista.
Joita joskus ennen oli.
Mummusta ja pappasta.

Mikään ei voi lohduttaa paremmin, kuin vanhat rappuset.
Joilla moni ennen meitä on istunut.

Eilen jätimme hyvästit yhdelle sedälle.
Jonkun isälle ja jonkun aviomiehelle.
Jonkun faffalle.

Ja myös yhdelle ihmeelle.

Mikään ei ole niin varmaa.
Kuin, että kaikki on epävarmaa.
Ja se, että kaipaan näitä kivisiä rappusia.
Ja että kaikesta selvitään.
Kunhan on joku jonka kanssa voi jakaa rappuset.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti