Täällä olen viettänyt lapsuuteni kesät.
Viime viikonloppuna suuntasimme auton mökille ja
nukahdimme parina yönä Kaulushaikaran kumeaan ääneen.
Ei ole mitään yhtä kamalaa ja samalla kuitenkin niin ihanaa ja lohduttavaa.
Muistoja, tuoksuja, ääniä ja yksi lapsuus.
Tämän järven maisemiin ovat juureni kietoutuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti