Viime vuoden tärkein tapahtuma oli tietenkin Pikku-Myyn syntymä. Me saamme nyt puhua lapsistamme - monikossa. Samalla kuitenkin viime vuosi oli raskas. Voin huonosti etenkin loppuraskaudesta. Kärsin melkein kaikista mahdollisista vaivoista, joita raskaudenaikana voi harmikseen saada. Jouduin olemaan töistä pitkällä sairaslomalla. Tuntui kurjalta jättää oppilaat toisen hoivaan. Nyt sitten Pikku-Myyn syntymän jälkeen yöunen määrä on verottanut jaksamista. Loppuvuodesta yhdessä vaiheessa olin niin väsynyt, etten saanut enää nukutuksi ikinä. Väsymyksen siivittämänä olokaan ei ollut aina ihan hehkeä.
Äitinä oleminen on raskasta - rakastan lapsiani yli kaiken, mutta joskus muistelen sitä ihmistä joka joskus olin. Olen myös ymmärtänyt, että sitä ihmistä ei enää ole olemassa. Poden kai jonkinlaista äitikriisiä? Olen ymmärtänyt, että äidiksi kasvetaan. 1 lapsen äitinä oleminen kasvatti minua jo hieman, mutta vasta nyt näen, että vielä on paljon matkaa äitipolulla. Kaikki menee uusiksi - lasten myötä syntyi äiti, mutta ei suinkaan valmis sellainen. Samalla pitäisi myös yrittää olla vaimo, tytär ja myöskin minä. Tällä hetkellä minä tuntuu nyt kyllä vähän olevan hukassa. Täytin melkein 2 vuotta sitten 30 ja kai voisin kutsua tätä myös jonkinlaiseksi 30 kriisiksi?
Uudenvuoden lupauksiani
1. Mapita lasten reseptit. 2. Opettele tuntemaan/hyväksymään uusi äiti-minäsi 3. tee vähemmän nettiostoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti