Nukkua, tutia, vetää hirsiä, vetää sikeitä, olla untenmailla, uneksia, levätä, ottaa nokkoset, nokkaunet, päiväunet, powernapit, paapia, nukkua, nukkua, nukkua.. Olisipas kiva nukkua joskus. Meidän yöt näyttävät tältä

n. Klo 22-23 Pikku-myy nukahtaa.
n. Klo 23.30-24 herää ensimmäisen kerran
n. Klo 01 herää, mutta yleensä nukahtaa suhteellisen helposti uudestaan.
n. Klo 02 herää suureen itkuun, joka yleensä herättää myös kaikki muut
n. Klo 02-05 itkua, unelmatarhaa tai lastenlauluja ipadiltä, itkua, hermoitkua, kitinää kunnes lähempänä kello 05 nukahtaa syliin tai viikonloppuisin autoon kun mies lähtee ajellulle (varma tapa saada Pikku-myy nukkumaan..)
n. Klo 05.05 herää kun hänet lasketaan sylistä sänkyyn (tietenkin meidän sänkyyn, meidän väliin) On ehkä pirteä ja suhteellisen tyytyväinen. Juttelee ja jokeltelee itsensä uneen.
n. Klo 06.00-08.00 herää syömään ja sen jälkeen joko nukahtaa tai sitten ei..

Viimeyön unisaldo n. 2 tuntia 30 minuuttia. Viimeisen puolenvuoden ajalla keskimääräinen unisaldo n 2 tuntia 30 minuuttia. Mielessä edelleenkin nukkuminen ja väsymys. Edellinen googlehaku " mitä tehdä vauvan kanssa joka ei nuku ikinä?" Ei löytynyt googlesta ratkaisua ei.. Näillä mennään.. Det blir så bra så..

Happy new year!

Viime vuoden tärkein tapahtuma oli tietenkin Pikku-Myyn syntymä. Me saamme nyt puhua lapsistamme - monikossa. Samalla kuitenkin viime vuosi oli raskas. Voin huonosti etenkin loppuraskaudesta. Kärsin melkein kaikista mahdollisista vaivoista, joita raskaudenaikana voi harmikseen saada. Jouduin olemaan töistä pitkällä sairaslomalla. Tuntui kurjalta jättää oppilaat toisen hoivaan. Nyt sitten Pikku-Myyn syntymän jälkeen yöunen määrä on verottanut jaksamista. Loppuvuodesta yhdessä vaiheessa olin niin väsynyt, etten saanut enää nukutuksi ikinä. Väsymyksen siivittämänä olokaan ei ollut aina ihan hehkeä.



Äitinä oleminen on raskasta - rakastan lapsiani yli kaiken, mutta joskus muistelen sitä ihmistä joka joskus olin. Olen myös ymmärtänyt, että sitä ihmistä ei enää ole olemassa. Poden kai jonkinlaista äitikriisiä? Olen ymmärtänyt, että äidiksi kasvetaan. 1 lapsen äitinä oleminen kasvatti minua jo hieman, mutta vasta nyt näen, että vielä on paljon matkaa äitipolulla. Kaikki menee uusiksi - lasten myötä syntyi äiti, mutta ei suinkaan valmis sellainen. Samalla pitäisi myös yrittää olla vaimo, tytär ja myöskin minä. Tällä hetkellä minä tuntuu nyt kyllä vähän olevan hukassa. Täytin melkein 2 vuotta sitten 30 ja kai voisin kutsua tätä myös jonkinlaiseksi 30 kriisiksi?  

Uudenvuoden lupauksiani 1. Mapita lasten reseptit. 2. Opettele tuntemaan/hyväksymään uusi äiti-minäsi 3. tee vähemmän nettiostoksia!