expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

perjantai 23. marraskuuta 2012

Always be yourself. Unless you can be a unicorn. Then always be a unicorn.
"Joku" on joskus sanonut, että siivoaminen silloin kun lapset ovat pieniä on kuin lumenluonti lumisateessa.. hmm.. Sen takia päätimme tänä aamuna tanssia sjukstuganin zigzagin ja psyn gangnam stylen tahtiin siivoamisen sijaan! (Kuvassa yksi äiti hyppii - siksi outo asento, tai miten se oli?)
"Mä juon mun kaakaon äiti, ihan kokoajan mä juon.. Mä vaan ensin pikkusen otan tosta yhden lelusen..". Miten se menikään? "Joo äiti ihan kohta mä juon, kato nyt, mä vaan ensin oikeesti otan yhen ponin..". Niin miten sen aamupalan kanssa menikään? "Joo nyt ihan oikeesti mä kokoajan syön, ei enää viititä pelleillä eihän.. Mä vaan ensin..". Niin, niinhän se meni, että kaakao on vieläkin mukinpohjalla ja yksi pieni ihminen leikkii poneillansa pitkin olohuonetta. Niinhän se meni, eikä äiti voi olla vihainen - sillä hän muistaa yhden pienen ihmisen joka teki samalla tavalla n 30 vuotta sitten - kyllä, ihan oikeasti! (Hymyilen itsekseni)

torstai 22. marraskuuta 2012

Haluaisin niin paljon, mutta aika ja jaksaminen ei kertakaikkiaan tällä hetkellä riitä muuhun kuin pakolliseen. Kaikinpuolin olo on kuin tuhat kertaa rekan alle jäänellä tiejätteellä ja luulen, ettei tämä tästä parane ennenkun saadaan unirytmit kuntoon. Parin viikon sisällä olen kuullut, miltä kuulostaa syötörakan kiljunta. Parin viikon sisällä sohvanpohja on tuntunut niin syvältä, että olen miettinyt pääsenkö koskaan tästä ylös. Olen myös unohtanut milloin viimeksi olen PESSYT HIUKSENI (!) (thank God for dryshamppooooo). Ja olen epäonnistunut yrityksissäni pukea sukkahousuja oikeinpäin jälkikasvulleni (vasta kolmannella kerralla meni nappiin - kyllä luit oikein - ja tämä on tapahtunut 2 kertaa viikon sisällä - ja KYLLÄ sukkahousut voi pukea monella eri tapaa väärin mutta vain yhdellä tapaa oikein). Voin rehellisesti sanoe, että aika ajoin olen tuntenut kammoa siitä miten selviydyn seuraavasta päivästä. Note to self - todellisuus tuntuu mustemmalta väsyneenä, meillä on oikeasti kaikki hyvin. Mainiosti. Kuka tietää, ehkä ensi yö on parempi. Vaikka kaikki tuntuu nyt kurjalta voin käsisydämellä sanoa, etten vaihtaisi hetkeäkään. Ja tunnen samalla syvää surua niiden puolesta, jotka vaihtaisivat sekunnin murto osassa vaikka vuoden tai kahden vuoden yöunet pieneen tuhisevaan ihmeeseen..! En ole unohtanut kuinka suuren onnen vuoksi omat uneni olen myynyt hetkeksi. Ja muistutukseksi itselleni vastaisuutta varten pari ohjetta - ei ole väliä vaikka sukkahousut on lapsella väärinpäin jalassa (ei vaikka se tapahtuisi useamman kerran - ei ole yksikään lapsi sukkahousujen vuoksi joutunut kadotukseen - eikä myöskään äiti) Toiseksi olet pessyt tukkasi tänään n puoli tuntia tämän postauksen jälkeen. Enjoy.

Hookettavaa! Tämän tahdissa ollaan tänään tanssittu.