expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

keskiviikko 29. elokuuta 2012

En koskaan tule kyllästymään näihin kuviin. Kummipojankin kuvat onnistuivat vallan mainiosti..

tiistai 21. elokuuta 2012

Mökillä saunassa istuessani yksin parin minuutin aja tajusin, etten oikeastaan muista milloin viimeksi olisin ollut jossain aivan yksin. Lupasin itselleni yrittää joka viikko pitää edes yhden pienen yksinäisen hetken. Äitinä oleminen on ihanaa, mutta olen paljon muutakin. Se paljon muutakin on vain päässyt unohtumaan ja sitä olisi hyvä välillä vähän herätellä, vaikkei se tällä hetkellä ole se elämäni tarkoitus ja tärkeysjärjestyksessä etusijalle nousee perhe. En silti haluaisi täysin unohtaa"entistä" minääni, joka tykkäsi ranskalaisesta manikyyristä ja jonka varpaankynnetkin näyttivät vallan eriltä kuin esim. juuri tällä hetkellä.. :D
Lapsi povellani, taivas päällä maan. Häntä katsellessa arki katoaa. Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi. Mitä koen kuulen, kertoa en voi. - Hilja Aaltonen. Näiden pienten tyttöjen viereen saan nukahtaa. Sydän aina vähän särkyy, kun ajattelen näitä rakkaita pieniä tyttösiäni.

maanantai 20. elokuuta 2012

Meillä on tänään käynyt valokuvaaja ja olen tyytyväinen, vaikken vielä kaikkia kuvia ole nähnytkään. Tekee mieli mennä suoralta kädeltä ostamaan järjestelmäkamera ja harjoitella kuvausta, vaikka tuskin niistä saisin silti yhtä hyviä.. Suuri kiitos kuvaajalle - millon tehdään tää taas uudestaan =)?. Kummipojalle ristiäislahjaksi lähtee myös kuvaussessio ja pentikin siniset raamit kuvien säilyttämiseen <3

sunnuntai 19. elokuuta 2012

En tänä vuonna käynyt juthbackan markkinoilla - meidän talo on tarpeeksi rompemarkkinaa minulle tällä hetkellä =).. Voin kertoa, ettei täällä tällä hetkellä siivota joka päivä ja sen kyllä näkee. Pitää vain välillä olla katsomatta joka nurkkaan. Kun on kaksi pientä tyttöä, niin joistain arjen askarista joutuu vähän karsimaan. Tänään ehkä skataburgare - yummiyummiyummi..

lauantai 18. elokuuta 2012

Ehkä kaunein/surullisin kuulemani runo, tai ainakin yksi niistä. Haluaisin muuttaa runon merkitystä joksikin muuksi. Onhan sen sanoma hieman masentava, mutta silti mielestäni kaunis. Minkälaista oli olla nainen silloin - Kärsimystä? Minkälaista meidän aikana? Minkälaista oli tämän runoilijan elämä? Ehkä Oscar Wilden sanat "Elämä on kärsimystä. Se on rikkain joka kärsii eniten" pitää paikkaansa siltä osin Södergranin kohdalla, että ehkä hänen kärsimyksensä on tuottanut meille kauniita runoja luettavaksi ja mielenruoaksi. Rikkautta on tuottaminen ja luominen, vaikka sitten kärsimyksen kautta. Kärsimyksestä syntyy jotain positiivista. Tämä on käännettynä ainakin suomeksi ja muistaakseni myös eestiksi. Alkuperäinen on runoilijan äidinkielellä - ruotsiksi. Joskus pienenä pienenä tyttönä luulin tulevani isona runoilijaksi. Olin aivan unohtanut. Kielioppikin on minulta unohtunut.. Sieluni oli vaaleansininen, taivaanvärinen puku; jätin sen merenrantakalliolle ja tulin alasti sinun luoksesi, naisen kaltaisena. Ja naisena istuuduin pöytääsi ja join lasin viiniä ja hengitin joidenkin ruusujen tuoksua. Huomasit että olin kaunis ja muistutin jotain mistä olit nähnyt unta, minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani, tiesin vain että hyväilysi pitivät minua vankinaan. Ja hymyillen otit peilin ja pyysit minua katsomaan itseäni. Näin että olkapääni olivat tomua ja murenivat rikki, näin että kauneuteni oli sairas eikä tahtonut muuta kuin – kadota. Oi, pidä minua sylissäsi niin lujasti etten kaipaa mitään.// Min själ var en ljusblå dräkt av himlens färg; jag lämnade den på en klippa vid havet och naken kom jag till dig och liknade en kvinna. Och som en kvinna satt jag vid ditt bord och drack en skål med vin och andades in doften av några rosor. Du fann att jag var vacker och liknade något du sett i drömmen, jag glömde allt, jag glömde min barndom och mitt hemland, jag visste endast att dina smekningar höllo mig fången. Och du tog leende en spegel och bad mig se mig själv. Jag såg att mina skuldror voro gjorda av stoft och smulade sig sönder, jag såg att min skönhet var sjuk och hade ingen vilja än - försvinna. O, håll mig sluten i dina armar så fast att jag ingenting behöver. Edith Södergran

perjantai 17. elokuuta 2012

Oliko se vatsa oikeasti NOIN iso? Ja pieni paketti sieltä tuli, joka nyt jo on 5 viikkoa ja 5 kiloa. Juttukin on jo alkanut hieman lentää meidän iloksemme.. Nyt welcome weekend ja pappan loma = muumimaailma ja viikko laiskoja aamuja, myöhäisiä aamupaloja ja yhdessäoloa. AILAIK - tummen upp!

tiistai 14. elokuuta 2012

"äiti kato.. Onko se mun päässä munkki?". Ei kultapieni, se ei ole punkki.. Ei kai vain meidän perheen aikuiset ole syyllistyneet liialliseen punkkihypetykseen? "Punkme" tarkastuksia pidetään aina kun ollaan oltu mökillä (siellä, missä punkkeja on kuin sieniä sateella - enkä edes liioittele). Yksi meidän perheen aikuisista nimeä mainitsematta on erityisen hysteerinen mitä punkkeihin tulee, enkä se ole minä.. Vaikka eihän ne tämänkään aikuisen mielestä kivoja oo..
En koskaan ymmärtänyt kuinka "helppoa" yhden lapsen kanssa oli. Aika yhden lapsen äitinä Nasun kanssa tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna vähän kuin lomailulta. Loma on nyt loppu ;) mutta en todellakaan silti vaihtaisi hetkeäkään nykyisestä arjesta pois. Haluan tässä vaiheessa selventää, etten todellakaan tarkoita sitä, että arki kahden lapsen kanssa olisi kamalaa! Helpompi ei ole sama kuin parempi, eikä väsynyt ole sama kuin tyytymätön.. Toki väsyneempi olen, mutta kai äiditkin saavat joskus olla väsyneitä hyvällä omalla tunnolla.. Hatun noston paikka heille, jotka pyörittävät arkea useamman pienen lapsen kanssa! Onneksi minulla on rakas, joka jakaa kotityöt ja muut kanssani, eikä jätä kaikkea minun kontolleni. Kiitos kun olette minun perheeni <3