Olen ollut kuulemassa sanaa kansasta, joka pimeydessä vaeltaa, ja joka on näkevä suuren valkeuden. Jouluisin yritän aina mennä äitini kanssa joulukirkkoon. Tämä vuosi ei ollut poikkeus, vakka Pikkumyyn mielestä äidin olisi pitänyt kirkon sijaan pysyä kotona. En ole harras uskovainen enkä ole vielä täysin varma uskonnollisesta katsomuksestani, mutta silti tunnen vakaasti uskovani johonkin ihmistä suurempaan voimaan. Kristinuskossa on vain jotakin, mikä minua ei puhuttele, en osaa sanoa, mikä tämä asia on. Toki myös paljon hyvää, paljon oppeja joiden mukaan toivoisi kaikkien ihmisten elävän. Usko, toivo ja rakkaus, ja suurin kaikista on rakkaus. Rakkauteen uskon.