Haluaisin niin paljon, mutta aika ja jaksaminen ei kertakaikkiaan tällä hetkellä riitä muuhun kuin pakolliseen. Kaikinpuolin olo on kuin tuhat kertaa rekan alle jäänellä tiejätteellä ja luulen, ettei tämä tästä parane ennenkun saadaan unirytmit kuntoon. Parin viikon sisällä olen kuullut, miltä kuulostaa syötörakan kiljunta. Parin viikon sisällä sohvanpohja on tuntunut niin syvältä, että olen miettinyt pääsenkö koskaan tästä ylös. Olen myös unohtanut milloin viimeksi olen PESSYT HIUKSENI (!) (thank God for dryshamppooooo). Ja olen epäonnistunut yrityksissäni pukea sukkahousuja oikeinpäin jälkikasvulleni (vasta kolmannella kerralla meni nappiin - kyllä luit oikein - ja tämä on tapahtunut 2 kertaa viikon sisällä - ja KYLLÄ sukkahousut voi pukea monella eri tapaa väärin mutta vain yhdellä tapaa oikein). Voin rehellisesti sanoe, että aika ajoin olen tuntenut kammoa siitä miten selviydyn seuraavasta päivästä. Note to self - todellisuus tuntuu mustemmalta väsyneenä, meillä on oikeasti kaikki hyvin. Mainiosti. Kuka tietää, ehkä ensi yö on parempi. Vaikka kaikki tuntuu nyt kurjalta voin käsisydämellä sanoa, etten vaihtaisi hetkeäkään. Ja tunnen samalla syvää surua niiden puolesta, jotka vaihtaisivat sekunnin murto osassa vaikka vuoden tai kahden vuoden yöunet pieneen tuhisevaan ihmeeseen..! En ole unohtanut kuinka suuren onnen vuoksi omat uneni olen myynyt hetkeksi. Ja muistutukseksi itselleni vastaisuutta varten pari ohjetta - ei ole väliä vaikka sukkahousut on lapsella väärinpäin jalassa (ei vaikka se tapahtuisi useamman kerran - ei ole yksikään lapsi sukkahousujen vuoksi joutunut kadotukseen - eikä myöskään äiti) Toiseksi olet pessyt tukkasi tänään n puoli tuntia tämän postauksen jälkeen. Enjoy.