expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

torstai 4. lokakuuta 2012

Ihan tavallisena torstaina mikään ei voi olla parempaa, kuin juosta puistossa nauravan 3-vuotiaan perässä. Kuunnella naurua, joka kumpuaa jostain niiiiin supersyvältä, että äidin sydän lämpenee. Juuri sillä hetkellä unohtaa kaikki omat murheet ja huolet ja elää vain siinä hetkessä. Toivoen, että voisi sen hetken pysäyttää ja säilöä. Kuulostaa ehkä liian siirappiselta? Sitä elämä ei todellakaan ole - aina - ja parin viikon huonosti nukuttujen öiden jälkeen tämä äiti on aika naatti. Mutta tämä päivä oli juuri se mitä tarvistin, että ensi yönä jaksan valvoa! Mitähän me huomenna keksitään? Tähän ei nyt ollut mitään tuoretta kuvaa liittää niin päivän tunnelmaa saa kuvata kesäinen muisto Kälviän eläinpuistosta.. Note to self - jos kamera ei satu mukaan niin eräs äiti voisi ottaa kuvia sitten vaikka puhelimella..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti