Begin to hope. Hopefully one day the one that was lost comes back to me and I can breathe again.

Ilo muuttuu suruksi, että taas jonakin päivänä onnelliset hetket naurattavat meitä sen verran enemmän. Ja se suurin ikinä nokkosperhonen kaartelee parin sentin päässä sinusta muistutuksena siitä, että elämä on.

Ja niin herättiin sateiseen päivään ja jatkettiin rutiineihin palautumista. Nasu jäi hyvillä mielin tarhaan ja tätit sanoivat neidin olevan niin reipas tarhalainen. Sängynkin Nasu ehti käydä koeajamassa ennen kotiinlähtöä. Voi voi, kumpa tämä arki lähtisi rullaamaan suht kivuttomasti. Koulullakin on nyt käyty ja nähty kollegoita. Luokka on katsastettu ja kirjoja selailtu. Eiköhän tämä tästä..

Ja niin äidin pienestä Nasusta tuli tarhalainen.. Minä istun täällä kotona yksin. Mitä tekisin seuraavan tunnin? Olisin mielelläni jäänyt ikkunan taakse seuraamaan mitä siellä tapahtuu - viihtyykö Nasu, onko Nasu iloinen, onko kavereita ja mitä leikkejä siellä leikitään..? Iloisin mielin neiti jäi tarhaan, mutta äidin sydän särkyi ihan pikkuisen. Toivottavasti tämä tarhanaloitus sujuu hyvin, eikä tule montaa itkuista aamua.

Lämmin kesäpäivä rannalla kesäkuussa 2011. Tänä kesänä emme ole hirmuisen paljon rannalle ehtineet - valitettavasti. Aika on mennyt aivan liian nopeasti ja pian palaamme arkeen. Tänään Nasu kävi tutustumassa päiväkotiin ja uskon, että hänestä tulee reipas tarhalainen. Nyyh - äidiltä kyllä taitaa tippua pari kyyneltä tarhanportille ensi viikolla..